— Karvisen emäntä kävi tyttärensä puolesta minulle itkemässä, että…
— Että…?
Hannes kääntyi kohti rovastia.
— … että hänen tyttärensä on täällä koululla.
— Mitä siitä?
— Luulee teistä jotain pahaa. Puhui, että häpäisette hänet, kun Maikkia täällä koululla pidätte… kylällä juorutaan…
Jo ymmärsi Hannes. Hänen kasvonsa olivat veripunaiset, hän yritti nousemaan, mutta putosi takaisin vuoteeseen, yritti uudelleen, mutta putosi jälleen. Vavahtaen hän sitten värisevällä äänellä kysyi:
— Uskooko rovastikin minusta sellaista pahaa, kun lähti tänne?
Hannes naulasi kuumeesta hohtavat silmänsä rovastiin, joka hätäytyi ja puolusteli:
— Minun oli pakko lähteä. Hän määräsi, että minun pitää tuoda tyttö kotiinsa… ja seurakunnan esipappina en voi sallia, että… että nuori mies ja nainen… elävät näin yhdessä.