— En suinkaan. Tulin kuiskaamaan sinulle korvaan, että me maksamme sinulle hyvin — saat sata markkaa — kun pidät ylihuomenna kokouksen, jossa se kirottu pappien palkkausjärjestelmä kumotaan…
Juuso riemastui, mutta kävi kylmäveriseksi ja tinki.
— En rupea sadasta, sillä se on vaarallinen kokous.
— Paljonko vaadit?
— Kaksisataa vaadin. Niin sitten.
— Voi h—vetti, kun olet kallis! Olet helpolla tottunut rahaa saamaan. Mutta me maksamme. Sillä tässä on kysymyksessä meidän talonpoikien valtakysymys: mekö vai herrat voitamme?
— Niin on. Talonpoika olen minäkin. Ja kärsin yhdessä teidän kanssanne. Nyt siis aiomme hyökätä rovastin kimppuun —?
— Niin juuri… juuri niin. Niinkuin torveen puhuit… rovastin kimppuun käydään, niin että jyrisee… Pastori-raukka olkoon rauhassa. Se on siivo ja hiljainen mies. Mutta se valkotukkainen piispa… se viini keisari… juuri sen kimppuun me käymme… että… että… roiskis!
— Nyt on kansalla valta!
— Nyt on kansalla valta! säesti Holopainen riemastuen Juusoa.