— Nyt on todellakin kansan valta. Mutta jolla on valta, pitää olla myös ymmärrystä sitä käyttää. Kansa on paljon kärsinyt huonoilta virkamiehiltään. Virkavaltaisuuden aate on nyt tapettu. Ja kun kerran aate on tapettu, niin sen kannattajat kuolevat itsestään kuin kärpäset kylmän tullen. Ei siihen nyrkkejä tarvita. Meillä on tässä äärellämme siitä loistava esimerkki. Rovasti on muuttunut minunkin ystäväkseni, vaikka hän ennen halveksi niin pientä miestä kuin minä olen. Ja tästä puoleen hän on teidän jokaisen ystävä. Se entinen virkavaltainen rovasti on kuollut ja kuopattu, ja tässä hänen omilla rappusillaan minä teille julistan, että meillä on uusi rovasti, kansanvaltainen ja uudestasyntynyt rovasti. Ja missä on Juuso Kallio? Se raskas pimeyden pylväs on vankilassa. Katso: vanhat johtajamme ovat poistuneet ja kaikki on uudeksi tullut! Uusi aika siis tännekin koittaa. Pitäjämme taivaalla on rusottava huomenkoitto. Mutta siirtykäämme laajemmalle alalle! Koko Suomen kansa on nyt kahleensa katkonut. Ja köyhä rahvas on ihmisarvoonsa korotettu. Siitä minä riemuitsen, mutta samalla vaadin, että tämä rahvas ymmärtää ihmisarvonsa yksin täälläkin. Me kansan kärsineet lapset emme taistele nyrkeillä, emme aseilla, vaan kannamme pyyntömme avomielisesti koko maan valtapöydälle ja vaadimme parannuksia oloihimme. Sillä nyt meille on annettu valta huono laki kumota ja uusi hyvä laki laatia, mutta ei itsekunkin omassa nurkassaan, vaan yhteisesti siellä suuressa neuvospöydässä, jonne kohta edustajamme lähetämme. Ja siellä ne pappeinkin palkat uudelleen järjestetään, mutta ei täällä vihassa ja torassa. Tällainen on se kansanvalta, josta nyt jokainen puhuu. Ja siitä se nousee kansanvaltainen uusi Suomi!
Hannes alotti "Maamme"-laulun. Ne yhtyivät siihen, jotka taisivat. Mutta kaikki lakittomin päin kuuntelivat sitä.
Kun se oli laulettu, puhui pastori:
— Minä tunnen tarvetta, pitäjäläiset, osottaa teille uuden johtajanne. Se on hän, Hannes Kauppi, Orjasaaren opettaja, jolle Luoja antoi kirkkaan älyn ja syvän lähimäisrakkauden, joita ilman elköön kukaan johtajaksi pyrkikö. Eläköön opettaja Kauppi, uusi johtajamme!
Huudettiin voimakas "eläköön". Sisältä tuotiin rovastin tuoli, Hannes painettiin siihen ja häntä riemusaatossa kantoi koko läsnäoleva yleisö, sekä valistunut että valistumaton.
— Sittenkin löysimme lopulta toisemme, puhui Hannes Holopaiselle.
— Enkö minä sitä jo kerran sanonut, vastasi Holopainen ja kysyi, menikö rovasti etäällekin, jotta voitaisiin takaisin kutsua.
Päivä loppui suuriin päivällisiin pappilassa, jossa pankki-Holopainenkin oli mukana ja istui rovastin pyynnöstä hänen vieressään.