— Teillähän, saakeli, on ollut hauska ilta!
— Sinne tuli Söderberg. Se kai oli jo kauppapuodissaan maistanut viinejä, se kun oli aika viftissä. No me heti ukon ympärille ja juotiin kauniisti ja sovinnossa tuutinkia. Hilmaki tietysti heti alkoi ukkoa pilkata ja kärttää ukolta sampanjaa. Ukkoa suututti, se on pirun visu juovuksissakin, ja viskasi sokerit Hilman silmille. Ja se oli teko, mikä sai ukon tilaamaan sampanjaa. Me sanoimme ukolle, että me panemme hänet ulos, jos ei hän tilaa sampanjaa ja sovita Hilmaa. Ja täytyihän ukon tilata, ja nyt kaikki sen ääreen —
— Helvetti!
— Ja ukko oli jo lopulta niin litkassa, että hän itki. Ja meni se Hilmallekin päähän.
Samassa tuli muuan neiti konttoriin. Molemmat herrat tekivät kohtelijaan kumarruksen hänelle. Neiti otti pois päällysvaatteensa, sysäsi käsillään tukkaansa ja pani rillit nenälleen. Kävi sitte muutaman pöydän luo.
— Kuinka neiti Sahlman voipi viime sleepartin jälkeen, kysyi vieras herra.
— Kiitos! Hyvin. Se oli hauska retki.
— Meillä on homma panna toimeen ensi sunnuntaina uudet, ja minä tulin jo puhelemaan siitä Alfredille.
— Tuleeko osanottajia paljon?
— En vielä tiedä. — Mutta kello on jo puoli kymmenen. Minun pitää lähteä konttoriin.