Esitettäköön tässä muutamia tietoja asiain tilasta.
Ensinnäkin bolshevikien oman tilaston mukaan tuotanto 1918 muodostui seuraavaksi (Hischberg, Bolschewismus s. 77.):
VARASTO, TUOTANTO JA VÄHIN TARVITTAVA MÄÄRÄ. MILJOONAA PUUTAA.
1918
Vuodelta käytet- Vähin
Tavara 1917 jäänyt tävissä tarvit-
yhteiskunn. Lisäys oleva tava Puuttui
varasto. 1918 varasto. määrä.
Kivihiiltä ja
antrasiittiä 0 45.6 45.6 210.0 164.9 = 78.9 %
Naftaa 20.0 123.0 143.0 343.0 200.0 = 58.2 %
Puu (milj. kuut.) 0 9 9.9 15.6 6.6 = 42.3 %
Raakametalli 15.0 10 25.0 210.0 185.0 = 88.1 %
Liinaa 10.9 12.6 22 7 Yli tarpeen 15
Villaa 1.6 0.1 1.7 4.1 2.4 = 58.6 %
Kutomatuotteita
(milj. arshinaa) 0 1.4 1.4 2.8 1.4 = 50 %
Turkiksia 4.6 4.2 9.0 12.0 3.0 = 25 %
Kalosseja
(milj. paria) 0 16.0 16.0 30.0 l4.0 = 46 %
Sokeri 2.3 3.0 5.3 64.8 59.5 = 91.1 %
Tee 0.6 0 0.6 1.07 1.37 = 69.5 %
Kahvi ja kakao 0.25 0 0.25 0.90 0.65 = 72.2 %
Riisi 0 0 12.6 12.6 = 100%
Tupakka ja sikaarit
(milj. venäl. naulaa) 6.4 6.4 7.9 1.5 = 18.9 %
Tulitikkuja
(1000 laatikkoa) 50.0 50.0 590.0 2820.0 2230.0 = 79.9 %
Suolaa 2.0 58.0 60.0 64.0 4.0 = 0.3 %
Kalaa 0 10.0 10.0 32.4 22.4 = 69.8 %
Kuten näkyy, on yhteiskunnallistutettu koneisto tuottanut enimmäkseen vain pienen murto-osan kulutukseen tarvittavasta vähimmästä määrästä.
Prof. I.V. Isajeff on "Economistissa" (1919 vuoden elok. s. 235) julkaissut arvostelun, joka perustuu numerotietoihin. Otan siitä tähän muutamia tietoja.
Yksistään sentrotekstilissä, eli tekstiliteollisuuden keskuksessa, oli 1918 tarkkailua varten 6,000 virkamiestä. Saapuvien asiain luku oli päivittäin keskimäärin 500, lähtevien 207. Yksi sihteeri käsitteli päivittäin keskimäärin 10 tulevaa ja 4 lähtevää asiaa, yksi konekirjoittajatar 2 lähtevää asiaa. 1918 vuoden toisella puoliskolla tarvitsi sentrotekstili yhteensä 1,349,619,000 ruplaa etulainaa ja kuitenkin valmistettiin tavaroita vain 143,716,000 ruplan arvosta, siis tuskin 10 %. Heinäkuussa sai työmies 6,000 ruplaa kuussa, vaikka maksimipalkka oli määrätty 3,000 ruplaksi. Tämän saman ilmiön toteaa myöskin Heikel sekä vielä joku muu. Tämä tapahtuu siten, että jos jonkun esineen valmistamiseen menee 3 tuntia, niin merkitsee tehtaan johto sen 6 tunniksi. Työtehon alenemista osoittavat seuraavat luvut, jotka ovat otetut erikoiskomitean kertomuksesta (tammik. 1919): Työläisten lukumäärä Moskovan rautatiekonepajassa oli 1916 1192; 1917 1179; 1918 1772. Arviolaskun mukaan valmisti yhtä rautatievaunua, joka konepajassa valmistettiin, 1916 0.44, 1917 13.2 ja 1918 41.5 työläistä. Komitea arvelee työtehon alenemisen syiksi elintarvevaikeuksia, väärää vapaus-käsitettä työmiehillä, työmiesten osanottoa kaikenlaisiin komiteoihin j.n.e. Hiilentuotannossa oli tuotanto työläistä kohti kuukaudessa 1916 614 puutaa, 1917 448 puutaa ja 1918 242 puutaa. Normaalimäärä on 750 puutaa. Niiden tavaroiden arvo, jotka työläinen valmisti 8-tuntisessa työpäivässä ja ottaen 1916 vuoden hinnat perusteeksi, oli 1916 100, 1917 75 ja 1918 40 %. Työtehon alennus vaihtelee eri aloilla 20-68 %. Näin Isajeff.
Otan vielä seuraavat otteet Gawronskyn lukuisista Neuvosto-Venäjän lehdistä ja virallisista kertomuksista poimimista tiedoista. (On huomattava, että G:n kirja on ilmestynyt alkupuolella vuotta 1919 ja "nyt" tarkoittaa siis sitä aikaa.)
Moskovan piirin metalliteollisuus:
Jo 1/IV 1918 suljettiin 211 rekisteröidystä tehtaasta 79 s.o. 38 %, ja jälelle jääneissäkin on tuotanto suuresti alentunut. Työläisten lukumäärä on alentunut 60 %:lla.