— Niin tarjosin. Mutta se tarjous kestää vain tähän iltaan ja vain siinä tapauksessa, että Turja ei epäile minua petturiksi.
— Haluaisin kuulla sen lisän.
— Ja minä haluaisin kuulla, suostutaanko ehtooni.
— Ehtoonne?
— Niin, että Turja ei epäile minua.
— Minun täytyy siis sanoa, etten epäile. Niinkö?
— Enemmän. Se ei riitä.
— Minun sanani ei siis riitä. Sepä kummallista.
— Ajatelkaa, että minä en olisi vaatinut mitään ehtoja, ellei minua olisi loukattu. Mutta nyt minä vaadin hyvitystä, eikä vain sanoja.
Turja synkkeni taas: