Noin sanoi minun emoni,
Varotteli vanhempani:
"Elä lapsi paljon laula,
Tytär tyhjiä sanele;
Ikä kultainen kuluvi,
Aika armas rientelevi,
Sinun lapsen lauluissasi,
Kurjan kukkumaisissasi."
Vaan ellös emoni surko,
Valitelko vanhempani,
Iän kultaisen kulusta,
Armahan ali menosta,
Minun lapsen lauluissani,
Pienen pilpatuksissani! —
Ikä kuitenki kuluvi,
Aika armas rientelevi,
Jos en laula polvenani,
Hyrehi sinä ikänä;
Aika kultainen kuluvi,
Päivä kaunis karkelevi,
Ilman lintujen ilosta,
Varvuisten visertämistä.
87. Mipä paimenten olla?
Mipä meiän paimenien,
Kupa karjan katsijoien?
Ei ole paha paimenien,
Pah' ei karjan kaitsijoien:
Kiikumma joka kivellä,
Laulamma joka mäellä,
Joka suolla soittelemma,
Lyömmä leikkiä aholla,
Syömmä maalta mansikoita,
Ja juomma joesta vettä.
Marjat kasvon kaunistavi,
Puolukat punertelevi.
Vesi ei voimoa vähennä,
Jokivesi ei varsinkana.
88. Paimenen pyhä.
Kaukaa kuuluu kumahellen
ääni kirkon kellojen,
Tuota tarkkaa kaihoellen
Mäellä paimentyttönen.
Tuota tarkkaa — Kyyneleitä
Vierii vienoposkillen — —
Silloin sana tuulten teitä
Syöksee immen sydämeen:
"Älä itke, paimen pieno!
Herra kuulee tässäkin!"
Silloin vaipuu tyttö vieno
Maahan, Herran jalkoihin.
Pyhävirttä huminoipi
Sitte maa ja taivaskin —
Mäeltä mäelle sana soipi:
Herra kuulee tässäkin.
89. Luoja tietää, sinä et.
1. Nosta silmäs, ihminen,
Lue tähdet taivaan;
Mittaa koko avaruus
Tarkallensa aivan!