108. Laulu Suomessa.
Arvon mekin ansaitsemme
Suomenmaassa suuressa,
ehk'ei riista riemuksemme
saavu miesten maatessa;
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.
Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi,
korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloksi;
rauhass' on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset,
hall' ei pysty harmaa näihin,
näit' ei pane pakkaset;
luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
109. Ruhtinaalle.
Eläköön armias,
rakkahin Ruhtinas
Suomenkin maan!
Täälläkin toimea,
tapoja, taitoa,
parempaa oloa
kartuttamaan!
Pahojen pelvoksi,
oikeuden ohjaksi
eläköön hän.
Korvenkin kodassa
kullekin omansa,
orvolle osansa
säilyttämään!
Karttaa suo, Jumala,
kamalain juonia
kansan ja maan!
Hänestä hoivamme,
turvamme toivomme,
armahin apumme
ain' olkohon!
Eläköön Ruhtinas,
vilpitön valtias
meidänkin maan;
rantamme rauhassa,
lakimme vahvana,
uskomme vakaana
varjelemaan!