Voin vakuuttaa etten koko avioliittomme aikana muuta pään kipua tuntenut.
Hänen ulkonäkönsä voi viehättää haudankaivajaa, sillä hänestä se näyttää tutulta. Mutta kuitenkin — ja siinä on luonnontieteellinen salaisuus — olivat hänen luiset kätensä sitä laatua, että minun vasten tahtoanikin täytyy iloita siitä, että ne nyt ovat Sudanissa.
Hänen äänestään ja puhelahjastaan on tarpeeton mitään virkkaa, sillä ne tuntee jokainen nainut mies omasta kohdastaan.
Hänen mielipiteensä päivän kysymyksissä olivat semmoiset, että aamiainen on ostettava torilta, ja että aamiaisen jälkeen syödään päivällinen ja sitte iltaruoka. Naiskysymyksessä ei hän suvainnut mitään periaatteita. Edustuslaitoksemme muutoksesta kun kerran puhuin hänelle, oli lyhykäinen ajatuksensa: "Ole vaiti ja mene hakkaamaan puita!"
Mutta nyt olet Lienani poissa! Anna anteeksi iloni sen johdosta! Sillä kumminkin itseäni lohdutan, etten ole sinua koskaan lyönyt. Päinvastoin.
* * * * *
Kun tämä jo oli valmiiksi kirjotettu, sain Mahdilta sähkösanoman, että Liena oli onnellisesti tullut Sudaniin. Mahdi oli niin mielistynyt Lienaan, että hän nyt pyysi minun suostumustani saadakseen korottaa hänet aviopuolisokseen. Harvoin on Suomesta lähetetty niin iloista sähkösanomaa Afrikkaan kuin minä Mahdille lähetin.
KASVATUS TOSI VAIMON KALTAISEKSI.
Kirjoitettu Lienan poissa ollessa.
Harvoilta miehiltä on niin vaikea saada hivuksia häviämään päästä kuin Esa Huttuselta. Hänellä on vaimo ja kahdeksan alaikäistä lasta — poikia kaikki — ja kuitenkin on hänellä vielä muutamia hivuksia niskapuolella päätä. Minulla ei ole yhtään lasta eikä yhtään hivusta, vaan minulla on ollut Liena — hän, joka minulta otettiin pois keväällä ennen Vapunpäivää.