HOVINEUVOS KARILA. Lähden. Meillä kummallakaan ei ole täällä mitään tekemistä. (Painaa soittokellon nappulaa.) Minä käsken heti —
VELLAMO (tulee kuistilta). Melua sieltä kuuluu — melua ja huutoja. —
Sinne täytyy lähteä — (Juoksee ottamaan hattuaan.)
ROUVA VUORENPÄÄ. Odota nyt — Ahti on telefoonissa! (Anni tulee.)
HOVINEUVOS KARILA. Käske heti valjastamaan minun ajopelini!
YÖVARTIJA VARIS (syöksyy sisään perältä, ilman lakkia ja villin näköisenä). Nyt ne markkinat tulivat — nyt ne tulivat! Mutta en minä tällaista tahtonut! Väärin minua syytettiin. Minä tässä olen syyttäjä! Minä — ja koko minun elämäni!
HOVINEUVOS KARILA. Älä huuda, ihminen! Mitä on tapahtunut?
YÖVARTIJA VARIS. Minä huudan — huudan — murhaajat — murhaajat! — Teistä on kaikki lähtenyt! Teistä! Teistä on tämä alkujuurta! Teistä! Yksin teistä! — Vaimoni heittäytyi niskasululta koskeen minun lapseni kanssa —. (Ahti tulee.) Ja sinun lapsesi kanssa. Itsensä tappoi — ja molemmat lapset — Lainan myöskin — kaikki kolme koskeen — koskeen — koskeen —
ROUVA VUORENPÄÄ (seisoo jäykistyneenä paikallaan). Minun rikokseni —
VELLAMO. Jumalan tähden — noinko hohtavan valkoisiakin — heidänkin ylitsensäkö?
HOVINEUVOS KARILA (puoliääneen). »Kuulkaa, kuinka haudat huutavat!»