Vellamo aukaisee ovet perällä ja tulee sisään Rouva Vuorenpään kanssa.
ROUVA VUORENPÄÄ (melkein kuiskaten). Mitä hän tuolla kalliolla seisoo — tuo Karpalosuon vaari?
VELLAMO. Hän on kai siitä katsellut uponneitten etsimistä. (Vetää ylös ikkunaverhoja, mutta jättää vasemmanpuolisen, lähinnä parrasta olevan verhon vetämättä.) Täällähän on kukkiakin! — Tule istumaan tänne pöydän ääreen, äiti! — Anni on lähettänyt tänne ruiskukkia ja päivänkakkaroita.
ROUVA VUORENPÄÄ (tulee hitaasti pöydän luo, istuutuu raskaasti). Miksi et avannut tuota?
VELLAMO. Siitä näkyy kansanjoukko — tuolla rannalla — jossa — uponneet ovat.
ROUVA VUORENPÄÄ. Älä estä valoa! — Aukaise viimeinenkin ikkuna!
(Vellamo menee aukaisemaan.) Mitä tekee kansa siellä?
VELLAMO. He seisovat äänettöminä uponneitten ympärillä. ( Äänettömyys.)
ROUVA VUORENPÄÄ. Luuletko, että heillä oli kovinkin suuri kurjuus?
VELLAMO. Kyllä kai.
ROUVA VUORENPÄÄ. Eikä minun käteni ulottunut sitä lieventämään —