YÖVARTIJA VARIS (nopeasti vasemman ikkunan luo). Virta on kapea ja heikko — minä vien sanan —
SVANTE ALHORANTA. Miten?
YÖVARTIJA VARIS. Minä yritän uiden — ja huudan koko tien —
SVANTE ALHORANTA. Se on kuoleman tie. Ettekö pelkää —?
YÖVARTIJA VARIS. Minä olen kurja — eikä kurja voi pelätä mitään, sillä hän voi kadottaa ainoastaan sen, jota hänellä ei koskaan ole ollutkaan — elämän. Se on minun käsitykseni. (Syöksyy ulos vasemmalle. Svante Alhoranta menee ikkunan luo.)
VELLAMO. Yövartija ui nopeasti — he huomaavat. —
(Soitto taukoaa.)
YÖVARTIJA VARIS (huutaa virralla). Apua, apua! (Kauhea rysähdys kuuluu koskesta, ja hirveä kohina alkaa.)
VELLAMO (parkaisee.) Jumala! (Syöksyy Svante Alhorannan syliin.) Sulku on murtunut! Me olemme hukassa!
SVANTE ALHORANTA. Niin — murtunut —