ELIINA ottaa hyppysellään kiinni Jylhänkorven mekon rintapielestä.
Kiitoksia, isä!
JYLHÄNKORPI
Joutavia! Ei nyt kaikki sentään nurin kaadu, eikä Jylhällä ole ennenkään pakon polkuja poljettu — eikä poljeta vasta — vaikka parooni —
Pysähtyy äkkiä, aivan kuin peljästyisi, sivelee kädellä otsaansa.
ELIINA auttaa hänen vyötään.
Tuletteko illalla kotia, vai jäättekö sinne?
JYLHÄNKORPI
Saa nyt nähdä. Parasta ettette odota. Jokohan leili on täytetty?