Tyhjää!
ELIINA istuu sängyn laidalle.
Isälle on tämä kaikki niin kovin raskasta ja mummu on jo niin vanha — meidän pitäisi näyttää iloisilta ja — ja toivoa —
YRJÖ katsoo Eliinaa.
Se on totta! (Menee istumaan tuolille hänen luokseen.) Sinä olet oikeassa. (Ottaa hänen kätensä.) Ja mitä me surisimmekaan — kaksi tervettä ihmistä! Monet miljoonat ovat yhtä köyhiä kuin mekin.
ELIINA
Paljon köyhempiäkin!
Hymyilee ja katsoo Yrjöä silmiin.
YRJÖ panee kätensä Eliinan olkapäälle.
Ainakin paljon köyhempiä kuin minä. Ellei sinua olisi, Eliina, niin täällä olisi aivan kamala olla. Tätä ei kestäisi. Kyllä tässä niin miehuutta kysytään.