Esa. Ei Ville muista, ettei hätäileminen auta muualla, kuin kirppujen tapossa.
Ville. Joka pyytää tiukkaan, saa tyytyä niukkaan, muistan minä senkin. (Hyppää ylös.) Hoi roikinaa! Siellähän se tulee jo se runtukaarti. Kuuletteko!
(Marssin sävel kuuluu.)
Aina (Aliinalle). Menes pian noutamaan kahvipannu, kyllä minä laitan nämät kuntoon.
(Aliina menee saunaan, kaikki muut ryntäävät perälle katselemaan. Laulu lähenee. Joukko poikia astuu marssitahdissa näyttämölle. Aaro ja pelimanni etunenässä. Näyttämöllä olijat yhtyvät lauluun.)
Aaro. Noin pojat! Mitäs tuumaatte tytöt? Eikös se käy vähän hyvin?
Aina Olihan se auttavaa paremman puutteessa.
Esa. Jaa, jaa! Kuta enemmän ihminen saa sitä enemmän se pyytää.
Aaro. Mitä saakelia? Kaksi paria kuppia ja kaksikymmentä henkeä. Eihän tämä jästi käytä ollenkaan.
Aina. Mene nyt tiehesi, kersantti! Kyllä minä huolen pidän, että se käyttää.