Tule illalla, ole tallella!
Saat maata mun käteni varrella.
Aina (tulee vasemmalta aidan yli, kantaen kahvipannua). Vieläkö on tikua saunassa?
Aliina. Tuskinpa sitä enään… Eiköhän tuota jo lakeinen ole niellyt.
Aina. Tässä on nyt kahvi valmiiksi keitettynä. Pannaan vaan hautumaan tuonne pesän suuhun. (Menee saunaan.)
Aliina. Mitäs sinä noin suurella pannulla?… Ihanko se on täynnä?
Aina. Tottapa tietenkin. Tyhjääkös sinä täällä härppisit kaiken yötä? Ja täytyyhän sitä olla vähän vieraankin varaksi, jos joku sattuisi pistäytymään.
Aliina. Oletko sinä ehkä käskenyt jonkun?
Aina (tulee saunasta). Mitäs minä ketään. Mutta kuka sen tietää mitä minkin päähän pistää. Ainahan sitä näin mallassaunalle kertyy jos joitakin.
Aliina. Mutta jos emäntä saa tietää meidän vehkeemme, niin siitä se vasta tomu nousee.
Aina. Ei ikänä kun laskee. — Saa kai nyt edes runtuviikolla pikkuisen elämöidä. Kuules Aliina! (vetää Aliinan istumaan kivelle.) Kaikista meiningeistä päättäen, saamme olla tänä yönä rauhassa Ulla emännästä.