Ulla. No ei se tarvitse sitte muuta, eikä mitään. Mennään vaan huomenna suuruspäivien ajoissa pappilaan. Sinä voit jo kävellä hiukan edeltäpäin, että päästäisiin noin vähin äänin.
Mikko. Niin. Mikä siinä on. Noin taas. Minä astuskelen johonkin tien poskeen vartoilemaan.
Ulla. Niin juuri. Sillä tavalla me pääsemme vallan hyvin. Hyvästi nyt sitten vaan!
Mikko. Hyvästi, hyvästi! Ja kiitoksia paljon.
Ulla. Koeta nyt vaan sitten toimittaa rahasi irti mitä pikemmin, sitä parempi.
Mikko. Totta kai. Kyllä minä niistä mureen pidän. Noin taas. 6,000 markkaa mulla on, niin kuin hyllyllä vaan. Kyllä se kanssa vähän asiaa korjaa, tiedän mä. He, he, he!
Ulla. Korjaa niinkin. Tottapa tietenkin. Me pääsemme ihan omillemme. Meidän ei tarvitakaan kumarrella. Hyvästi nyt vaan huomisaamuun!
Mikko. Hyvästi, hyvästi!
Ulla (menee). Suuruspäivien ajoissa sitten —
Mikko. Suuruspäivien ajoissa, niin —