Eevi tulee vasemmalta.
Palvelustyttö menee.
ERKKI KOLJAS. No?
EEVI. Täti tulee heti.
ERKKI KOLJAS (menee keinutuoliin). Sanoit kai, etten vielä voi liikkua ulkona. Muuten kyllä olisin mennyt hänen luokseen.
EEVI. Sanoin.
ERKKI KOLJAS (istuu). Ääh! — Hän oli kai tyytyväinen, että juuri Pentin häämatkalla minulle sattui tämä vaurio?
EEVI. Isä! — Kuinka voit tädistä sellaista ajatella?
Istuu oikealle.
ERKKI KOLJAS. No, no! Eipä ilmankaan! — Sitä kirottua tyhmyyttä, että silloin annoin ohjakset Pentin käteen, saan nyt katua lopun ikäni.
EEVI. Sitä minäkin pahoin pelkään.