ERKKI KOLJAS. Niinpä kyllä. Mutta asian voi ymmärtää niin monella eri tavalla, ja nyt kun tyttärenne on terve, niin voi hänelle selittämällä —
ROUVA AIROLA. Terve! — Hm! No niin! (Huokaa). Onhan hän. — Mutta siksi terve hän ei ole, että minä pienimmässäkään vastustaisin hänen tahtoaan.
ERKKI KOLJAS (tyytymättömänä). Hm! (menee perälle päin).
EEVI. Menenkö kutsumaan Ainan tänne?
ROUVA AIROLA. Mene vaan! Mutta jos huomaat, että hän ei kernaasti tule, niin sano, että minä tulen sinne, koulun loputtua.
EEVI. Kyllä.
Menee oikealle.
ERKKI KOLJAS (tulee alas).
ROUVA AIROLA. No, mitäpä nyt kuuluu Koljaalle?
ERKKI KOLJAS (äkkiä). Kuinka niin? — Hm! (Tekeytyy välinpitämättömäksi). Mitäs tässä —. (Menee keinutuoliin). Tämä jalka vaan vielä tekee vähän kiusaa.