PENTTI (menee iloisena Ainaa vastaan). No, vihdoinkin sinä lopetit!
Luulin, ettei sinua tänään saisi nähdä ollenkaan. (Ottaa häntä kädestä).
Mitä tämä on? Sinun kätesi ovat aivan kylmät ja märät! Mistä —?
AINA. Olin pikkuisen lumipallosilla lasten kanssa. Tuossa portilla heitimme viimeiset hyvästit.
PENTTI. Tuolla tavalla puettuna! Kuinka varomatonta! Ja kädet aivan jäässä! — Tulehan nyt tänne lämmittelemään!
AINA. Kyllä, kyllä! (Menee Eevin luo. Ottaa häntä päästä). Iltaa sinä morsian-mummo!
PENTTI. Sano mummon isoäiti!
EEVI. Kylläpä ovatkin kätesi kylmät.
AINA. Ovat ne vähän. — Pitää lämmittää. (Menee lämmittelemään). Voitte uskoa, että lapset olivat iloisia äsken päästyään viimeiseltä tunnilta.
PENTTI. He eivät siis enään tule huomenna?
AINA. Huominen päivä menee kouluhuoneen siivoamiseen.
PENTTI. Niinpä niin. — Istuhan nyt! Kai sinä jo olet väsynytkin, kun niiden lasten kanssa —