EEVI. Ei, ei! Ei siten. — Mutta miksikä sinä myöskin teet yhtäkkiä niin suuren hypyn, niin suuren erotuksen entisistä tavoista.
AINA (katsoo Eeviä. Nousee hermostuneesti). Suuren hypyn? Hm! — Tosiaankin!
EEVI. Oletko hermostunut?
AINA (ei vastaa. Pyyhkii otsaansa ja kävelee ylöspäin).
PENTTI. Aina onkin viime aikoina tehnyt niin paljon työtä.
AINA (tulee alas). Jos olisin mies, niin sanoisin ehkä, että vakaumuksiensa kanssa ei saa tinkiä. Mutta — Totta kyllä! Miksi tehdä hyppyjä!
Menee ylöspäin.
PENTTI (liikahtaa hermostuneesti). Älä nyt suotta kuvittele mitään ikävyyksiä! kaikkihan voi vielä korjata.
EEVI. Niin. Voithan sinä muuttaa opetussuuntasi pappien mieliksi ja —
AINA (äkkiä). Sitäkö? — En milloinkaan! Upottaisinko itseni juuri siihen suohon, jota — Hm! (Seisahtuu jonkun palkintotaulun eteen. Hiljemmin), Suo siellä — vetelä täällä!