EEVI. Ei Emma Liinaharjun tähden. Mutta muuten.
ROUVA AIROLA. Mitä tarkotat? Millä tavalla muuten?
EEVI. On niin paljon muuta välillä, ennenkun päästään Emmaan asti.
ROUVA AIROLA. Minä en ollenkaan ymmärrä sinua. — Onko se pahaa?
EEVI. Hm! Mitenkä asian ottaa.
ROUVA AIROLA. Sinä saatat minut ihan vapisemaan. Olen näet pitänyt teistä niin paljon, sekä Pentistä että sinusta —
EEVI. Niin — sen kyllä kaikki tiedämme, rakas täti.
ROUVA AIROLA. No, mitä se nyt on sitten?
EEVI. Pentin mieli on jo sidottu toisaalla. — Mutta ei ole mitään toivoa saada isän suostumusta. Tyttö ei ole varakas.
ROUVA AIROLA. Ei! Sitten ei ole. Sen tiedän. — Pentti rukka! —
Todellakin voi sanoa sitten: Pentti rukka!