EEVI. Se oli siis se!
PENTTI. No, olkoon sitten! — Mene nyt kertomaan niille!
EEVI. Kuule, Pentti! — Minä vakuutan sinulle vielä kerran — minä en sekaannu sinun asioihisi, enkä anna isälle minkäänlaisia ennenaikaisia tietoja. Mutta minä varotan sinua vakavasti! Ajattele, että isä saa kuitenkin jo huomenna tietää tämän. Ehkä jo tänään. Sinun pitää sitä ennen auttaa minua toimittamaan Aina pois meiltä — kotiansa.
PENTTI. Luuletko — että isä — voisi —
EEVI. En luule mitään! — Lupaatko tehdä sen?
PENTTI. Eevi! — Minä loukkasin sinua äsken. Anna se minulle anteeksi!
EEVI. Joutavia! — Muista vain toimia viisaasti! — Ja sitten — eikö olisi parasta kutsua lääkäri?
PENTTI. Niinkö luulet?
EEVI. Niin. — Kuume yhä lisääntyy mielestäni. Ja muutenkin. On niin vaikeata, kun ei tiedä mitä tekisi. Näithän äsken miten Aina on umpinainen ja suljettu. Ei valita, eikä puhu mitään.
PENTTI. Hm! — Sitten on parasta —