ERKKI KOLJAS (repii rauhallisesti kirjeen palasiksi ja heittää uunin eteen). Tämä kirje on tarpeeton. Jos niin kävisi, että sinä menisit kuulutuksille tuollaisen — hm! — jonkun neiti Airolan kanssa, niin voit silloin mennä itse hoitamaan asian ja samalla — jäädä sille tielle. Sillä silloin ei mene naimisiin Koljaan poika, vaan — sinä. — Ymmärrätkö?
PENTTI. Kyllä! Te uhkaatte minua.
ERKKI KOLJAS. En uhkaa. Sanon vain, että Koljaan emäntä tuodaan
Liinaharjulta — jos tuodaan.
PENTTI. Mutta minä rakastan Ainaa.
ERKKI KOLJAS. Onko se sinun ensimäinen rakkautesi?
PENTTI (liikahtaa hermostuneesti. Ei vastaa).
ERKKI KOLJAS. Näetkös nyt! Hetken mieliteko! Tyhjää ilmaa! — Mutta suvun kunnia! Vanhan sukutalon maine! Karttuva varallisuus —
PENTTI. Ovat yhtä hyvin mielitekoja. Tyhjää ilmaa!
ERKKI KOLJAS. Vai niin! Vai on suvun maine ja vanhan perintötalon varallisuus tyhjää! (Ivallisesti). Ja kuitenkin nautit sinä tyytyväisenä monen miespolven hankkimia etuja ja kutsut niitä tyhjäksi ilmaksi.
PENTTI. Vielä pahemmaksi voin kutsua niitä, jos ne riistävät minulta persoonallisen vapauteni.