Näes, äitiseni! Taitaa olla reilu miehen alku, tuo Janne! Uskoo isäänsä! Jotakin vanhasta kansasta vielä elää. (Menee oikealle.)
JANNE
Kas, kun isä oli taas entisellä leikkituulellaan! Minua jo onkin surettanut.
EEVA-KAISA
Mikä sitten?
JANNE
Olen pelännyt, että jos isää ja äitiä ei miellytäkään — tai — niin — nuo uudet kamarit — ja —
EEVA-KAISA
— ja talon antaminen. Niin! Sitä minäkin olen pelännyt, mutta vallan suotta. Isää on vain harmittanut se Jokipartaan juttu.
JANNE (kävelee)