Mitä se auttaa, mitä isä sanoo! Anna ja Atte ovat asian jo päättäneet ja me pidämme heidän puoltaan. Sanomme juu, juu — ja jaa, jaa!
EEVA-KAISA
Me? Ole nyt! Mekö annamme Annalle myötäjäiset ja perintörahat? Ei, poika parka, meistä turvaa tule! Ja sitten vielä! Atessa ei ole miestä kiistan käyntiin.
JANNE
Eiköhän sentään asian vuoksi, jota on kauan hautonut. Itsepäinen suomalainen hänkin on.
EEVA-KAISA
En usko! Astuu tiepuoleen heti, kun kuulee ensimmäisen risahduksen. Ja minua niin peloittaa Annan tähden. Vieläkö se jäi sinne uutiskamareihin häärimään? Taisi ruveta kukittelemaan siellä, koska ajoi minut tieheni?
JANNE (hymyilee)
Enkä sano! Uteliaisuus ei auta yhtään. (Vakavasti.) Mutta minä mielisin sanoa, että Atesta minulla on toinen käsitys kuin äidillä, vaikkei hän suulla suurentele. Lujaa maata on kantojen alla.