Äiti kulta! Ei isää vastaan ollenkaan. Isän hyväksi minä suostuin. Näes! Isä on niin kova ja voimakas, etteivät häneen ikinä pysty väitteet eikä maanittelut eikä muut sellaiset. Sen kai äitikin on huomannut. Vaikka — äidin ei tarvitse sitä sanoa.
EEVA-KAISA (puolustelevasti)
Ei puhuta minusta! Minä en ole koskaan vastustellut —
JANNE
Sen tiedän kovin hyvin. Tästä asiasta tahdon vain sinulle kahden kesken sanoa, että isä sai nyt vastaansa sellaisen voiman, joka tulee tekemään hyvää isän luonteelle, Attea hän ei voi voittaa. On pakko tyytyä ja alistua. Ja me katselemme päältä.
EEVA-KAISA
Tuleeko pakosta mitään hyvää?
JANNE
Tulee varmasti, jos on väärässä. Saat nähdä! Isä pehmentyy ja alistuu ja tulee paremmaksi — ja hänen elämänsä muuttuu paljon iloisemmaksi. Sanon tämän ajatukseni äidille, mutta siitä ei saa puhua isälle. Se pilaisi kaikki. Hänen täytyy itse, yksinään voittaa oma itsensä. Tapella herra Aatamin kanssa.