Niin saankin — aina iloisen naurun. (Yhtyy äitinsä nauruun, mutta molemmat tyrehtyvät, kun —)
MATTI (tulee sisään vasemmalta)
Ajattelin jo, että ovatko talon asujien jäännöksetkin haihtuneet, kun ei mistään löydä ketään.
JANNE (nousee keinutuolista)
Olemme täällä viettäneet päivällislepoa. Hyvä, että sä tuli pitämään seuraa. Kaipaamillekin vähän hauskutusta.
MATTI
No, et ole mennytkään Rautialle? (Asettuu keinutuoliin vähän kuin arkaillen ja aikaillen.)
JANNE
En! Mutta minä kyllä soittelin Helmille ja — ja toivotin onnea.
EEVA-KAISA (ei voi pidättää nauruaan)