ROOPE. En minä aio tulla tutustumaankaan hänen kanssaan.
KAISA. Ole nyt jo! Vihoitathan Jumalankin tuollaisilla puheilla. Ilmankin Hilma rukka on yrittänyt mielensä perästä sinun vapauttamistasi, vaikka eihän se paljoakaan ole auttanut, kun ei sen enemmän ymmärrä niitä asioita ja kun rustmestari vielä toimitti hänet pois koko tienoilta.
ROOPE. Kuinka! pois tienoilta?
KAISA. No, vallan sinne Tyrvääsen se Hilman lähetti, sinne sisarensa tykö.
ROOPE. Mutta minkätähden Hilma antoi itseänsä noin vaan lähetellä?
KAISA. Eipä siinä muukaan auttanut. Kun se ei kerran naimisiin tahtonut mennä, niin piti sitä ainakin poistua ihmisten silmistä täältä kotipuolelta.
ROOPE. Minkätähden?
KAISA. Se on nyt sellainen ummessa pidettävä asia, jota ei täällä vielä tiedetä. Mutta saa kai sen sanoa sinulle. Siellä näetkös Hilma synnytti lapsensa. Hän tahtoi itse tulla oikeuden eteen todistamaan ja puhumaan sinun puolestasi. Mutta, mitäs raukka! Niin huono hän oli isoja aikoja, että tuskalla hengen kipinä säilyi hänessä.
ROOPE. Mutta mitenkä se naimisjuttu sitten päättyi? Rupesiko Hilma katumaan kauppojaan?
KAISA. Hilmako? Kuinka sinä voit hänestä puhua noin ilkeästi? Häpeä vähän! Sinun tähtesi Hilma perästäkin suostui.