1:NEN ISÄNTÄ. Hukkaan ne humalat taisi huipata tällä kertaa.
3:MAS ISÄNTÄ. Pois kai pitää. Eihän ne pidot parane, jos ei vieraat vähene.
1:NEN ISÄNTÄ (yskäsee ja menee Hilman luo). Hyvästi nyt ja kiitoksia paljon! Parhain se taitaa näin olla. Ainakin talon puolesta. Hyvästi!
3:MAS ISÄNTÄ. Hyvästi vaan! Sinussa on isävainaajasi yksipäisyyttä. Se oli Tuomas vainaajakin sellainen. (Menevät.)
HILMA (katselee ympärilleen. Menee vasemmalle. Lyyhistyy sohvaan).
GRÖN (tulee kamarista. Näkee Hilman, kohottaa nyrkkiänsä ja aikoo syöksyä Hilmaan käsiksi, mutta malttuu ja seisoo hetken tuijottamassa häneen. Alkaa kävellä kiivaasti edestakaisin. Vetää kiinni jonkun oven joka on jäänyt raolleen. Pysähtyy Hilman eteen). Katala! (Hilma säikähtää. Nousee ja aikoo mennä.) Pysy paikoillasi! Piruko sinua riivasi tuollaiseen tekoon? Tiedätkös, että olet häväissyt minut, saattanut minut koko pitäjän pilkaksi? Tiedätkös sen?
HILMA. Minä pidin sanani teille, niin kun tekin piditte sananne minulle. Lupasitte vapauttaa Roopen, ettekä kuitenkaan…
GRÖN. Vaikene! — Jos heti paikalla puhuttelet kirkkoherraa ja korjaat erehdyksesi —
HILMA. En koskaan.
GRÖN. Luuletko sinä noin helposti pääseväsi? Luuletko sinä kaikki loppuvan siihen, että sinä kiellät? Etkö sinä käsitä, ett'en minä voi jäädä tällaiseen asemaan. Ymmärrätkö, että minä vaadin ja minun pitää saada sinulta hyvikettä.