GRÖN (kohottaa nyrkkiänsä). Varas niin! Ruoskittu hevosen varas!
ROOPE. Vaietkaa! (Haparoipi puukkoaan.)
HILMA (juoksee väliin). Roope! Jumalan tähden — älä saata itseäsi onnettomaksi.
YLIOPPILAS. Rauhoitu Roope! — Rustmestari, talttukaa!
ROOPE. Se sana teidän suustanne maksaisi teille henkenne jos käyttäisin rehellisyyttä, mutta minä tiedän, että pirullisuus on teille tehokkaampi palkka kuin rehellisyys. Ymmärrättekö, että minä olen pirullinen, kun en tapa teitä ja päästä teitä kärsimästä tuskia, tuskia sellaisia, että itse piiskuritolppakin joutuisi häpeään. — Huomaatko, konna, että olet takertunut omaan punomaasi! Hilma, sinä olet kostanut minunkin puolestani.
HILMA (vetää Roopen syrjään). Kostanut kyllä — mutta olenko myöskin sovittanut!
ROOPE. Olet. Täydellisesti.
NIMISMIES (tulee). Mitä täällä on tapahtunut? Grön, mitä on tekeillä?
GRÖN. Korjaa huostaasi tuo kirjavaselkäinen hevoshuijari. Hän on väkivallalla tunkeutunut minun huoneisiini, solvaissut minua ja uhannut minun henkeäni. Hän on vaarallinen ihmisten turvallisuudelle, jos hän saa olla vapaajalassa. Toimita hänet heti paikalla pois — ainakin tästä talosta. (Aikoo mennä.)
ROOPE (hypähtää Grönin tielle). Herra Krööni! Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi. Meidän välimme ei ole vielä ihan selvillä.