MIINA (menee laudalle). Tai Kalle — tule sinä!
KALLE. Samahan se — mennään vaan. (Astuu laudalle.) Nouses vähän! Pitää panna tasapainoon. Minä näyn tarvitsevan enemmän lautaa, kun sinä. Saakeli, kun se vaimoväki on raskasta.
MIINA. Kuka nyt olisikaan sellainen hakkeli, kuin sinä.
KALLE (asettaa lautaa). No, no! katsotaanpas kuka tässä hakkeli on. Nyt ehkä mallaa. Astus laudalle sitten!
MIINA. Älä vaan lyö kovin korkealle. — Voi, voi! Tässä ei ole riukujakaan mistä kiinni pitäisi.
KALLE. Vielä riukujakin tällaisella laudalla! (Hyppäävät.)
ROOPE. Etkö sinä, Hilma, tahdo hypätä — minun kanssani?
HILMA. Minä katselen mieluummin.
MIINA. Ai, ai! Lopeta jo! Minä kohta putoan.
KALLE (hyppää laudalta). Vähän sinä uskalsitkin.