MIINA. Tule saavia kantamaan!
KALLE (sylkäsee). Hm! Missäs se Tilta sitten on?
MIINA. Ties hänet. — Tule pian nyt!
KALLE (hakkaa ja laulaa).
Hai lia laa! laulan vaan:
Palattu pappilasta vaan.
MIINA. No, tule nyt, äläkä hailuta siellä! Ihan käsiinhän tämä päivä loppuu tällä tavoin.
KALLE (lyö kirveensä tukkiin). No, mikäs helkkunan hoppu sinulla nyt sitten on? (Menee kotaan.)
MIINA. Ole vaiti hoppuinesi! — Kas niin, tanko olalle vaan! (Tulevat kantaen sakkasaavia Miina edellä ja Kalle perässä.) Meidänkö tanhualla sitä aaveita kuunnellaan tänä yönä?
KALLE. Tässäpä sitä ennenkin… Mitäs sitä saavia niin hemputat! Astu oikeen, kun kerran astut!
MIINA. Sinä nyt olet! Eipä sua juuri viitsi pyytää. (Menevät navettaan.) No, mene matkaas nyt — hakovaari!