MIINA. Tiedätkös, minkätähden minä en hänestä huolinut?
ROOPE. En. Kuinka minä sitä… (veistolee.)
MIINA. Mistäpä sinä … ja se onkin yhdentekevä. Mutta nyt on Kalle sinuun suuttunut sentähden, että…
ROOPE. No?
MIINA. … hän luulee meidän kahden —
ROOPE. Mitä — meidän kahden?
MIINA. Hän luulee, että me pidämme toisistamme.
ROOPE. Mutta, hyväihminen, sano hänelle! Kai hän sitten lakkaa luulemasta.
MIINA (epäröiden). Ettäkö…? Kuinka, sano?
ROOPE. Totuus, tietenkin.