GRÖN. Tapahtunut ei ole mitään! Ei entistä enempää. Mutta minä pelkään, että jotain tapahtuu.
NIMISMIES. Mitä jotain? Mitä nyt voisi tapahtua. Kaikki tapahtuminen vastaisuudessa on myöhäistä. Sinä vihitään tänään ja huomenna sinä maksat velkasi, olet kaikista vapaa ja — Roope saa pitkän nenän uhkauksestaan. Jos hän huomenna tulee vaatimaan tiliä Purimon holhoojalta, niin saa hän tekemistä Purimon isännän kanssa.
GRÖN. Jospa nyt edes oltaisiinkin jo huomisessa päivässä! Nämät häätoimet —
NIMISMIES. Hoh, hoh! Ymmärrän, ymmärrän. Minä vaan ihmettelen, mitenkä sinunlaisellasi miehellä ja siinä ijässä enää voi olla tuollaista sulhaspojan arkuutta. No, hiidessä! Minkätähden sinä sitten täällä hikoilet ja venytät aikaa. Mennään häätaloon ja annetaan sen tempun luistaa tavallista vikkelämmin. On kai pappi jo tullut?
GRÖN. On tullut ja tuonut poikansa mukanaan.
NIMISMIES. Jahah! Se nuori juristi. Minä tiedän.
GRÖN. Niin, hän. Tiedätkö — minä pelkään sitä miestä.
NIMISMIES. Pelkäät? Hahaha! Sinä pelkäisit häntä! Sinä sellaista nulikkaa.
GRÖN. Minä en oikeastaan pelkää häntä. Minä pelkään hänen intoaan. Hän on liian paljon alkanut sekaantua Purimon asioihin. Hän on julkisesti, suuressa nimipäiväseurassa pappilassa, moittinut oikeutta, sinua ja minua, ylipäänsä koko menettelyä tuossa Roopen jutussa.
NIMISMIES. Hoo! Moittikoon, minkä hän jaksaa! Suuret sanat eivät suuta halkaise.