HEIKKI. Kerran tästä vielä saadaan uusikin talo. Ensi kesänä minä tämän röttelön hajotan ja rakennan komeamman sijalle.
EMÄNTÄ. Rakennat, jos rakennat.
HEIKKI. Varmasti. Minä teen työtä: kuivaan Hirvisuon, ojitan vesijätön, puuhaan, häärin. Tästä sopessa tuhrimisesta täytyy tulla kerran loppu. Ja siitä tuleekin. Minä en hellitä.
EMÄNTÄ. Tällä tilkulla ei siitä koskaan päästä.
HEIKKI. Jollei tällä, niin toisella.
EMÄNTÄ. Et sinä tämän palasen avulla koskaan parempaa hanki.
HEIKKI. Korpela antaa monin verroin enemmän kuin mitä siitä tähän asti on otettu.
ISÄNTÄ (puolustellen). Mitäs minä, vanha mies —.
EMÄNTÄ. Kyllähän minä muistan, että sinä olet niistä uusista konsteista puhunut ja kyllä kai niistä hyötyäkin olisi, jos sinä saisit suuremman läänin hallittavaksesi.
HEIKKI. Niin, äiti. Suurempi lääni, kartano. — Minä tekisin siitä mallitalon koko maakunnalle. En nukkuisi öisin — tuumisin, suunnittelisin.