ISÄNTÄ. No mitäs uutta kuuluu?
JERE. Niitä metsäpaloja vaan. Ja arvaahan sen, kun on ollut tämmöiset poudat… Näkyvät panneen sen Mattilan sian kaivoon putoamisenkin tänne… Hyi ollensakin! Aina ne niistä Pohjanmaan puukkojunkkarien tappeluksista ränttäävät. Kyllähän sen lorun jo joka ihminen tietää. Eihän ne siellä rehkimättä osaa elää.
(Emäntä tuo kaljatuopin, tarjoo isännälle ja juo itsekin.)
JERE. No tuonasen ryppy!
ISÄNTÄ. Mitä siellä nyt oikeen on?
JERE. No ei nyt uskoisi!
ISÄNTÄ. Etkö sinä saa sitä sanottua!
JERE. Saanhan minä. Täällä lukee, että ne siellä Hispaaniassa kuuluvat polttavan suurella kokolla noitia. Sitä lystiä kokoontuu sitten papit ja lukkarit ja kaikki muu kansa ihmettelemään. Autotahveeks ne tätä sitten karahteeraavat.
EMÄNTÄ. Noitia?
JERE. Niin, noitia.