AARNE (kävelee levottomana edestakaisin.)
HILMA. Kyllä nyt on kukat kalliita. Ei niitä juuri raskitse ostaa.
AARNE. Sota-aika!
HILMA. Koskahan sekin kurjuus loppuu?
AARNE. Ei se enää kauan kestä. Nykyajan sodat ovat lyhytaikaisia.
HILMA. Semmoistahan ne ihmiset hokivat jo sodan alussa, mutta nyt on jo kulunut kaksi vuotta eikä lopusta ole vieläkään tietoa.
AARNE. Kyllä se jo pian loppuu.
HILMA. Kunpa loppuisi! — Johan miesväkikin kuolee vallan sukupuuttoon.
AARNE. Kai ne sentään Hilmalle yhden säästävät, paksun, punapartaisen ryssän.
HILMA. On niitä suomalaisiakin vielä suku!