VILJO. Tuli ja leimaus! Me myöhästymme! Tule!
HILMA (tulee ovessa heitä vastaan.) Tulin sanomaan, että siellä pihaportilla päin käyskentelee vieraita miehiä.
VILJO. Nyt me olemme koreasti satimessa.
ANTTI. Eikö ole mitään muuta tietä?
VILJO. Ei. — Kattojenkaan kautta et nyt pääse. Talomme on aivan yksinään.
ANTTI. Minä olen hukassa!
AINI. Voi hyvä Jumala!
(Pyörtyy. Hilma ja pastori kantavat hänet pois.)
VILJO. Niin, ripeästi sinä nyt toteat olevasi hukassa, mutta oletko sinä ollenkaan koettanut kohtaloasi välttää? Sinä olet itse onnettomuuteesi syypää. Sinua minä kaikesta syytän. Miksi oleskelit sinä kaupungissa, jossa joka talon piiat puhuivat sinun ulkomaanmatkoistasi? Mitä tekemistä oli sinulla enää meillä, kun jo kerran huomasit joutuneesi ilmi? No niin! Miksi sinua moittisin, kun asiat eivät enää siitä parane.
AARNE. Meidän on pian keksittävä jotakin. — Sinä piiloudut vintille!