Kyllä tääll' on tietoja, mut ei ne sua auta:
Yksi tie vaan tänne on, sen nimi onpi hauta.
Henget tänne saapuvat, mut eivät ruumihinne,
Ja ken tänne kerran saa ei palaa enää sinne.
Wäinämöinen.
Läpi vaarain suurimpain ja läpi kuolojenki
Tiedon ikilähtehelle rientää ihmishenki.
Tie kun yksi suljetaan, se toisen kohta raivaa,
Ei se kammo kuolemata eikä karta vaivaa.
Tuonetar.
Venheeni mä sulle tuon. Tok' itseäsi säästä!
Luoja lakins rikkojaa ei kostamatta päästä.
Kuolon salaisuuden Luoja ihmisiltä sulki:
Uskallatko koettaa sä saattaa sitä julki?
Wäinämöinen.
Rohkeutta rinnassani sanasi ei kaada:
Kaikki pitää uskaltaa, jos suurta tahtoo saada.
Tieteelle mun sydämeni rinnassani sykkää.
Sille uhraan elämäni: Venhe ulos lykkää!
Kuoleva Soturi.
Ken kentällä tappelu-tanterehen
Niin katkeraan huokaten nääntyy?
Siell' lepääpi soturi urhoollinen,
Mut virtana veri jo vuotaapi sen,
Ja silmänsä pohjoseen kääntyy.
On vieras se kansa, on vieras se maa,
Jonk' eestä hän henkensä heittää;
Ei silmäystä säälin hän keltäkään saa.
Hän tuskaa nyt tunteepi katkerimpaa,
Ei murhettans taida hän peittää.