Ja kansain parhaat taistelussa kaatuu,
Ja uupumus jo voittaa sotijat,
Ja aatteet jalot alhaisiksi maatuu:
Näytöksen toisen toiset alkavat.
Käy esiin joukko rauhaa suosivainen,
Se taistellut ei, vartoi aikaans, vaan:
Nyt uupui muut, nyt sill' on valta vainen,
Nyt parantaa se tahtoo haavat maan.
Ja la'it uudet laatii pieni henki,
Ja yhteiskunta muodostetaan näin
Juur' samallainen kuin ol' entinenki,
Vaikk' kiilloitettu vähän päältäpäin.
Ja jälleen syntyy järjestys niin uhkee,
Ja kahleet uudet ihmishenki saa, —
Ja jälleen myrsky uusi raivoon puhkee
Ja maahan kaikki murtaa, musertaa!
Lohdutus.
Murhe musta, haikea
Mieltäin ahdistaapi;
Elää on niin vaikea,
Oikein harmittaapi.
Mut en toki huolissain
Itke enkä huokaa.
Lohdutus on tiedossain:
Pullo tänne tuokaa!
Kyllä sitä soimaamaan
Vaivaa moni suuta;
Minä sitä kiitän vaan,
Enkä taida muuta.
Pullon suusta voiteen saan,
Jot' ei tuhmat siedä:
Mailma muuttaa muotoaan,
Huolista en tiedä.
Kohta sielt' on vuotanut
Eloon kirkastusta,
Valkoiseksi muuttunut
Murheenikin musta.