Ja olkikasoista nostaa mies miehen jälkeen päänsä. Kesken makeinta unta. Ojennellaan käsiä, haukotellaan. Sadatuksia. Joku joukosta toivottaa hyvää huomentakin.

Ensi työksi jaetaan jokaiselle leivänviipale. Toiset alkavat sitä heti pureskella.

Matkustajat ja päällystö rupeavat tekemään aamusiivousta. Tosin ei täällä ole mukavia kylpyhuoneita, eikä pesuastioita ja peilejä, mutta toimeen kuitenkin tullaan.

Pienet ruskeat savivadit, joitten tarkotusperää emme vielä olleet keksineet, käytetään pesuastioina. Saippuata on yllin kyllin. Samoin partaharjoja ja partaveitsiä. Puhdasta jälkeä tulee!

Tulee kahvia, mustaa, kermatonta ja sokeritonta kuten laivalla. Nyt ovat ruskeat saviastiat, tarpeen. Ne saavat käydä kahvikupeista, sillä mitään sellaisia mukavuusesineitä ei meille suoda. Leipä tekee kahvin särpimenä — kellä sitä vielä on — hyvin kauppansa.

Aika kuluu nopeasti. Vartiat jo kiirehtivät.

Sukkelaan harjaillaan pukimista suurimmat olkiliat pois. Matkalaukut käteen ja ulos kaksimiehiseen riviin. Meidät lasketaan taas. Kaikki ovat koossa, sekä suomalaiset että englantilaiset.

Vaellus asemaa kohden alkaa. Aamuvarhaisesta huolimatta on väkeä jo runsaasti liikkeellä. Uteliaisuudella meitä tarkastellaan. Sotamiehiltä tiedustellaan keitä olemme. Ohi ajavat maitokuskit ja kauppiaan rengit pysäyttävät hevosensa ja jäävät pilkallisesti hymyillen tarkastamaan meitä. Vähän väliä avautuu joku akkuna ja pörröinen naisen pää pistäytyy ulos. Aukiolevien puotien ovella seisovat puotipojat, kädet lanteilla, sääret ristissä ja kynä korvanpielessä. Miten tyypikkäitä ne ovatkaan Saksassa!

Marssimme tyyninä ja rauhallisina. Vilkuilemme sivuile vanhoja rakennuksia, joita siellä täällä uusien komeitten rakennusten välissä vielä näkyy. Toiset tarkastelevat ohikulkijoita ja iskevät pulleaposkisille saksalaisneitosille silmää ja kuvittelevat heidän olevan huvitettuja vihollisvangeista, joita kuljetetaan kuin karjaa, paimenet muassa.

Rakennukset käyvät yhä komeimmiksi Alakerrokset ovat suurina puotien akkunoina, täynnä erilaista rihkamaa ja ruokatavaraa. Paperi- ja kirjakauppojen akkunoissa on suuria keisari Vilhelmin kuvia ja sotakarttoja sekä sotateoksia, joita vihkottain julkaistaan sitä myöten kun sota edistyy.