Mitään epäilyttävää ei näy. Valo on kadonnut kokonaan.
Kuletaan edelleen täyttä vauhtia Gefleä kohden. Nopeus yksitoista solmunväliä. Laiva keikkuu hiljalleen. Ollaan noin kaksikymmentä meripeninkulmaa. Raumalta. Kello on yhdeksän.
Äkkiä sukeltaa pimeydestä esiin tumma laiva, ilman merkkivaloja. Se kulkee pysähtymättä nopeasti sivutsemme ja katoaa jäljettömiin.
Se oli sotalaiva. Torpeedovene. Sen voi nähdä.
Tämä äkkinäinen salaperäisen laivan näky herättää hämmästystä.
Mitä lajia laivaa se oli? Venäläinenkö vai vihollislaiva?
Mutta kun se noin yhtäkkiä katosi, edes seisauttamatta laivaamme, rauhoitutaan.
Ehkä se oli venäläinen, joka kävi ottamassa selvää laivastamme ja nähtyään, että se oli suomalainen, poistui.
Mutta se on erehdys. Kotvasen kuluttua se ilmestyy uudelleen pimeästä ja tuikaten sähkövalolaitteella antaa merkkejä jonnekin.
Se pysähtyy laivamme alihangan puolelle, aivan viereen.