ELLI.
(Simolle.) Eihän se kumma ole, jos te olette niin kevytmielinen, kun ette ole koskaan kuullut jumalan sanasta puhuttavan.. Minä niin mielelläni teitä auttaisin sen tuntemiseen.
SIMO.
Sen minä kyllä luulen, mutta me olemme tyytyväiset, kunhan saamme ruokaa.
ELLI.
Tietysti ruokaakin .. minä olin tässä aivan unhoittaa sen .. vaan eihän ihminen elä ainoastaan leivästä.. Teiltä puuttuu vielä paljon, vaan jos Herra valaiseisi, niin voisihan teissä kumpaisessakin vielä muutos tapahtua .. jumalan tiet ovat tutkimattomat.. Lähtään nyt kyökkiin niin siellä saatte syödä.
SIMO.
Kiitoksia paljon.
ANNI.
Te olette yhtä armelias kuin ennenkin. (Menevät ulos peräovesta.)