(Tulee sisään kantaen tarjottimella kahvikannua, pari kuppia ja muut tarpeet; panee ne pöydälle ja kaataa kahvia molempiin kuppiin; kaataessaan.)
Sinä et usko, kuinka minulla taas on ollut ikävä, kun olit poissa niin kauan aikaa.
ANTTI.
(Katsoo häneen säälivästi.) Minä en ainakaan ole joutanut ikävöimään.. Sillä hyvästikin toistakymmentä oli niitä sairaita, joiden luona tälläkin matkallani olen käynyt. (Ottaa kahvia.)
ELLI.
(On istuutunut toiselle puolen pöytää vastapäätä Anttia.) Mutta saat nähdä, että sinä et kestä tätä.. Sinä tulet vielä sairaaksi.
ANTTI.
Miksi epäilet.. Eikö taudit ole jumalan kädessä; hän panee ja ottaa niitä mielensä mukaan.
ELLI.
Kyllä .. vaan voisithan sinä olla varovaisempi.