RUOTTI.
Herran haltuun sitten. (Jättävät hyvästi hänellekin ja menevät ulos.)
(KARI istuutuu kiikkutuoliin jotakin kirjaa selailemaan, ANTTI kävelee edestakaisin huoneessa.)
ANTTI.
(Kävellessään.) Kyllähän sitä ihminen saa puuhata ja koettaa yhtä ja toista, vaan jumalall' on onnen ohjat, luojalla lykyn avaimet. Jo pitäisi sinunkin, Kari, tulla huomaamaan jumalan kaitselmus ja voima luonnon yli. Kuka meistä ihmisistä olisi tämän kesän alussa uskaltanut edes toivoa että touoista mitään tulee, mutta nyt sen näet.
KARI.
Mitäpä siitä on, jos sen halla kuitenkin panee, ja se on hyvin luultava, kun kesän tulo niin kovin myöhästyi.
ANTTI.
Tuntuu siltä kuin luulisit ettei halla olekaan jumalan käsissä.