ANTTI.
Se on minun velvollisuuteni.
ELLI.
(Tarttuu Antin käteen ja katsoo häntä suoraan silmiin.) Sinne voin minäkin tulla, eikö totta? Tämän ainoan kerran.. Muutoin voi sinulle jotakin tapahtua. Kari on viekas mies ja uskosi vielä heikko. Sinä annat toisten niin paljon itseesi vaikuttaa.
ANTTI.
Vaikea on minun kieltää, vaan se täytyy minun kumminkin tehdä, sillä niinkuin olen jo sanonut: minun täytyy oppia luottamaan ainoastaan jumalaan. (Panee päälystakin päällensä.) Nyt tunnen itseni vapaaksi ja varmaksi. Hyvästi Elli! (Suutelee häntä ja menee.)
ELLI.
(Katsoo hänen jälkeensä, huokaisten.) Tuntuu kuin olisi hän lähtenyt ijäksi.
Neljäs Näytös.
(Kanavan kaivos perällä, sen takana viljavainioita ja metsämaisema; oikealla lautahuoneita, joista näkyy kaikellaisia työ- ja ruokatarpeita; vasemmalla osa asuinhuonetta, ovi ja portaat näyttämölle päin. Kaivoksen portailla ja pihalla paljon työkaluja. Lautahuoneiden edessä pari suurta kattilaa tulella kivien varassa; työntekijöitä: miehiä, vaimoja ja lapsia häärii kaikkialla.)