KARI.
Siis odotat ihmettä vakuuttaaksesi itseäsi ja muita. Eipä uskosi sitten olekaan niin kovin vahva, vaikka se siltä kuuluu. Ennenkuin ensi yö loppuu, on sekin jo kumossa. Hyvää yötä, minulla on kiire. (Menee.)
ANTTI.
(Jää katsomaan hänen jälkeensä; yksin.) Hänellä on varmuutta, ei minulla. (Katselee ympärilleen.) Tulisiko kuitenkin halla. (Istuutuu jonkun työntökärrin päälle miettiväisenä eteensä tuijottaen. Vähän ajan perästä tulee MÄKÄRÄ itsekseen supisten, mutta huomattuaan Antin hiipii hänen luokseen ja kyykistyy katsomaan.)
ANTTI.
(Hypähtää ylös säikähtäen ja peräytyy hiukan.) En tunne teitä.. Ketä te etsitte?
MÄKÄRÄ.
Minä etsin kristittyä.
ANTTI.
Missä luulette tähän aikaan kristittyjä löytyvän?