Me käytiin isäsi haudalla.
ANTTI.
Vai niin. Minäkin siellä toisinaan käyn istumassa jonakin kauniina iltana ja ajattelen aina, että minkälainenhan se isä lie ollut, sillä minä kovin vähän muistan häntä.
NISKALAN EMÄNTÄ.
Antti on aivan isänsä näköinen.
ANTTI.
Vai olen minä.
EMÄNTÄ.
(Vetäen huivia korvansa taa.) Niin mitenkä?