(ELLI painaa päänsä Antin rintaa vastaan ja itkee.)
ANTTI.
Olemmehan kumpikin jo kauan tienneet, että tämä kerran tapahtuu. (Suutelee häntä.) Nyt minä tunnen olevani taas entinen, lapsellinen Antti.
(Kokko on sytytetty ja sen loimottava liekki valaisee vähitellen kirkon seiniä, viimein koko kirkon ja mäen.)
ELLI.
(Hypäten asennostaan, jossa hän oli.) Antti, mitä tämä.
ANTTI.
Kokko on sytytetty.
ELLI.
Antti, Antti, katso kirkkoa! Voi tuota juhlallista loistoa! Näyttäähän kuin koko kirkon sisus olisi tulessa.